Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on hetki istua alas ja pohtia. Kun lapset ja mies on hetken poissa tulee kaipuua saada jutella jonkun kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Hetken googlattuani ja selattuani keskustelupalstoja määrittelemieni hakutermien avulla huomasin, ettei siellä ole apua tähän keskustelun tuskaani.

Sisään punottujen ajatusteni asettelu saattaa olla negatiivinen, mutta lähtökohta keskustelulle on hakea positiivisia ratkaisuja - toimintaa. Haave mukavasta asuimiljööstä tai foorumista, josta löytyisi muita perheitä ja perheen äiteja painuu syvemmälle.

Katselin vanhempien (enimmäkseen äitien) kirjoituksia keskustelupalstalla. Joko ne olivat yltiöpositiivisen maireita tai sitten käytettiin masennuslääkkeitä ja sossu kävi ovella. Ei kiitos! Eikö netistä löydy muita äitejä, jotka tekevät kovasti töitä, kokevat ehkä joskus lievää masennusta tai tunnon tuskaa, ettei ehdi kaikkea. Eikö täältä löydy äitejä, jotka ovat valmiita muuttamaan maailmaa (tai vain pientä neliötä) tarvittaessa?

Minä en ole passiivinen. Jo pelkästään yrittäjänä joudun tutkimaan asiakkaiden haasteita ja ratkomaan niitä päivittäin. Kannan ison vastuun tekemisistäni niin työssä kuin kotona. Jos jokin asia vaatii muutosta, niin muutetaan se! Kaipaan aitoa, haastavaa keskustelua.

Jotenkin huvittavaa yrittää löytää täältä bittien välistä vastausta. Ehkä tämä onkin vain päiväkirja - ilman keskustelua - joka julkaistaan jossakin levyn kulmassa, jonkin domainin alla. Ehkä sain helpotusta jo tästä, ehkä en. Jatkoa seuraa.